Paremmat Pidot tapahtuvat maailmanlopun äärellä. Käytämme käsitettä maailmanloppu useassa merkityksessä, joista joitain pyrin avaamaan tässä kirjoituksessa. Käyttämällä tätä sanaa pyrimme herättelemään toisiamme miettimään elämäntapojemme mielekkyyttä suhteessa aikamme poikkeuksellisiin muutoksiin.
Huomioidaan aluksi, että maailma on rajatussa mielessä loppunut lukuisilla tavoilla maapallon historian aikana. Yksilöitä, eliölajeja, kansakuntia ja kokonaisia ekosysteemejä on toistuvasti ja jatkuvasti tuhoutunut ja kadonnut. Parhaillaan on monien tutkijoiden mukaan käynnissä kuudes joukkosukupuutto1. Vastaavaa tulee väistämättä tapahtumaan myös tulevaisuudessa. Jokaisen yksilön ja lajin maallinen elämä tulee loppumaan jossain vaiheessa, halusimme sitä tai emme. Milloin tämä hetki on vastassa, sitä emme voi kuin poikkeustapauksissa tarkasti tietää.
Vastaavasti totutut elämänmuodot, toimintatavat ja ympäristöt muuttuvat ja loppuvat ennemmin tai myöhemmin niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Kovasta yrityksestä huolimatta ihminen voi hallita näitä prosesseja vain hyvin rajatussa mielessä. Monissa tapauksissa yritys hallita elämän kompleksisuutta voi paradoksaalisesti edistää lopun lähestymistä. Hyvä esimerkki tästä isossa mittakaavassa on teknologinen kehityksemme, joka samaan aikaan lisää kykyämme hallita rajatusti ympäröivää luontoa että aiheuttaa lukuisia kielteisiä epäsuoria vaikutuksia, jotka heikentävät elämän edellytyksiä, mm. biologista hedelmällisyyttämme2.
Yhtä aikaa kielteisten kehityskulkujen kanssa, isossa mittakaavassa ja monilla mittareilla, on tapahtunut paljon aidosti myönteisiä asioita. Keskimääräinen elintasomme monilla mittareilla on tosiasiallisesti korkeammalla kuin koskaan ihmiskunnan historiassa3. Tässä ei sinänsä olisi mitään väärää, ellei tilanne olisi yhteydessä moniin järjestelmätason ongelmiin, joista muutamia kuvaan seuraavaksi.
Toisen maailmansodan jälkeen tietyissä länsimaisissa yhteiskunnissa on saatu kokea historiallisesti poikkeuksellisen vakaata ja kohtalaisen hyvinvoivaa ja ennustettavaa elämää. Kuitenkaan tämä hyvinvointi ja vakaus ei ole koskaan kattanut kaikkia ihmisiä edes yksittäisessä maassa. Tragedioita ja maailmanloppuja on tapahtunut edistyksen rinnalla koko ajan – niin yksilöille, perheille, yhteisöille, yrityksille kuin kansakunnillekin.
Länsimaiden edistys on monissa tapauksissa perustunut ns. kehittyvien maiden työvoiman eli ihmisten ja erilaisten muiden resurssien hyväksikäytölle ja tuhoamiselle. Useimmat länsimaiset kansat ovat toteuttaneet kansanmurhia tai kokonaisten kansojen maiden ryöstöjä Amerikoissa, Afrikassa, Aasiassa, Oseaniassa ja myös Euroopassa4. Hyväksikäyttö jatkuu edelleen lukuisissa laillisissa muodoissa mm. siten, että kaupankäynnin osapuolien valtasuhteet ja hyötyjen jakautuminen ei ole tasapuolista eikä reilua. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten tämänkin artikkelin kirjoittajan hyvinvointi ja arjen turvallisuus on aina ollut epäsuorassa yhteydessä lähes näkymättömissä olevaan riistoon, joka on johtanut kaukana kodistani toivottujen tulevaisuuksien ja maailmoiden loppumiselle. Monet potentiaaliset maailmat ja elämät ovat loppuneet jo ennen kuin niitä oli olemassa.
Länsimaisissa yhteiskunnissa osa meistä on kasvanut uskomaan kohtuullisen reiluun, hallittavaan ja ennustettavaan elämään. Tämä todellisuus on nyt särkymässä yhä useammalta meistä, kun seuraamme eteneviä globaaleja kehityskulkuja, joihin kuuluvat mm. ilmastonmuutos, lajikato ja muut ekologiset kriisit, ml. ympäristöjen saastuminen; poliittinen polarisoituminen, demokratian kriisi, geopoliittisten valtasuhteiden muutos ja tähän liittyvät sodat; jaetun todellisuuskäsityksen ja yhtenäiskulttuurien kuihtuminen sekä ns. kulttuurisodat; kiihtyvä teknologinen kehitys, joka muovaa ja muuttaa lähes kaikkea kulttuurissamme ja arjen toiminnassamme; sekä mielenterveyskriisi, joka on kytköksissä kaikkiin edellä mainittuihin ilmiöihin. Näitä kriisejä ja kehityskulkuja voisi luetella lukuisia lisää. Kaikki ne ovat yhteydessä maailman loppumiseen siinä muodossa kuin olemme sen tunteneet.
Maailma ei ole sama, eivätkä monet näistä kriiseistä olleet vielä olemassa, kun minä synnyin 1980-luvulla. Sain viettää nuoruuteni hyvin erilaisessa todellisuudessa, kuin ne, jotka elävät nuoruuttaan juuri nyt. Heihin verrattuna oman lapseni elämä ja kasvu tulee olemaan hyvin erilaista mm. tekoälyjen nopean kehityksen ja lisääntyvän yhteiskunnallisen vaikutuksen myötä.
Maailma on loppunut ja tulee loppumaan yhä uudelleen ekologisessa, kulttuurisessa, yhteiskunnallisessa ja poliittisessa mielessä.
Osa aikamme uhkista on mittaluokaltaan potentiaalisesti suurempia kuin toiset. Ihmiskunta on kehittänyt lisääntyvästi teknologiaa, jolla voimme aiheuttaa suurempaa tuhoa ympäristölle ja planeetallemme kuin koskaan ennen on ollut mahdollista. Minun lapsuudessani 1990-luvulla oli vain yksi tällainen uhka: ydinaseet. Kyseessä on ns. eksistentiaalinen uhka, jossa ihminen omilla teoillaan voi aiheuttaa ihmiskunnan tuhoutumisen kokonaan tai niin merkittäviltä osin, että maailma ei enää muistuta juurikaan aiempaa5. Nykyään näitä eksistentiaalisia uhkia on tullut esiin enemmän. Osan kohdalla on mahdollista, että kehitys etenee kohti ihmiskunnan loppua useiden vuosikymmenien kuluessa, kun tietty taitekohta on ylitetty. Ilmastonmuutos, maaperän köyhtyminen ja lajikato ovat merkittävä riski suurelle osalle ihmiskuntaa, jos emme kykene muuttamaan yhteiskuntiamme ja niiden suhdetta luontoon suhteellisen nopeasti. Tähän prosessiin kytkeytyy perustavanlaatuista epävarmuutta; emme tiedä kuin vasta kymmenien vuosien päästä, olemmeko ylittäneet pisteen, josta emme voi peruuttaa entiseen.
On mahdollista, että tätä kirjoittaessa on olemassa bioteknologiaa, joka esim. viruksen muodossa voi aiheuttaa huomattavasti pahempaa tuhoa kuin ensimmäinen 2000-luvun laaja pandemia eli koronavirus. Tekoälyjen kehitys voi saattaa tällaisen bioteknologian saatavaksi monille tahoille, jotka eivät ole yhtä luotettavia kuin valtiot, joiden käsissä ydinaseet ovat olleet. Tämän lisäksi robotiikka ja tekoäly mahdollistaa jo nyt erilaiset autonomiset eli itsenäiset aseet, joiden kehitys tulee jatkumaan lähivuosina vaarallisilla tavoilla ja jotka tulevat yhä helpommin saataville. Kaiken tämän kehityksen rinnalla toisen maailmansodan jälkeen syntynyt kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä on menettänyt suurelta osin toimintakykynsä ja uskottavuutensa. Tällä järjestelmällä on saatu ehkäistyä ydinaseiden käyttö suurvaltojen välillä tähän asti.
Tarkastelen lähemmin vielä yhtä esimerkkiä perustavanlaatuisesta kriisistä ajassamme. Markkinatalous yhdessä teknologisen kehityksen ja poliittisen polarisaation kanssa ovat johtaneet siihen, että jakaudumme yhteiskunnassa yhä kauemmas toisistamme henkisesti. Kilpailun ja vastakkainasettelun kiihtyminen eri yhteiskunnan osa-alueilla, sosiaalisen median ja algoritmien vaikutukset käyttäytymiseemme ja niin sanottu identiteettipolitiikka (jossa korostamme eroja toisistamme) eriyttää käsityksiämme maailmasta, toisista ihmisistä ja siitä, mikä on totta ja mikä ei. Nämä ilmiöt kietoutuvat lukuisilla tavoilla toisiiinsa ja vaikuttavat meihin moninaisesti, kompleksisesti ja petollisesti, niin ettemme usein huomaa hidasta muutosta ajattelussamme ja käyttäytymisessämme. Kuten useimpien muiden kriisien kohdalla tämä ilmiö vaikuttaa toisiin ihmisistä enemmän kuin toisiin. Vaarana on, että luottamus ja kykymme sekä halumme olla yhteydessä toisiimme ja tehdä yhteistyötä on rapautumassa. Tämä on monien valtaa ja resursseja omaavien toimijoiden (yritysten ja poliitikkojen) lyhytnäköisten etujen mukaista, mikä on havaittavissa mm. Yhdysvalloissa viime vuosina tapahtuneissa poliittisissa kehityskuluissa ja siinä, miten verkon algoritmit luovat taloudellista tuottoa lietsomalla meitä syyttämään ongelmista toisiamme.
—
Tämä on se aika ja ympäristö, jossa Paremmat Pidot tapahtuvat ja jossa me kaikki elämme. Tästä kontekstista on käytetty myös nimeä metakriisi. Käsite vie huomion esiteltyjen kriisien taustalla piileviin kulttuurisiin oletuksiin, uskomuksiin ja jaettuihin ajattelu- ja toimintatapoihin. Lisätietoa metakriisistä löytyy suosituksistamme.
Paremmissa Pidoissa me uskomme, että tämän kaiken äärellä on mahdollista elää kauniisti ja merkityksellisesti. Meidän on kuitenkin uskallettava kohdata ja hyväksyä nämä haastavat olosuhteet, jos haluamme rakentaa uutta kestävämpää kulttuuria ja yhteiskuntaa. Tätä me vasta harjoittelemme, tavoittelemme ja tähän tarvitsemme toisiamme. Tämän äärellä me myös juhlimme, sillä emme usko, että kukaan kykenee kohtaamaan näitä olosuhteita ilman toisten tukea – mahdollisuutta jakaa toistemme kanssa iloa ja surua sekä kaikkea muuta, mitä elämä kantaa tässä ajassa.
Tervetuloa seuraamme maailmanlopun äärelle –
Parempiin Pitoihin
He not busy being born is busy dying – Bob Dylan
Viitteet
- https://www.pnas.org/doi/10.1073/pnas.2306987120
https://yle.fi/aihe/a/20-10003169 ↩︎ - https://www.nature.com/articles/s41585-023-00820-4
https://yle.fi/a/3-12137343 ↩︎ - https://hdr.undp.org/data-center/human-development-index#/indicies/HDI
https://www.oecd.org/en/publications/how-s-life/volume-/issue-_9870c393-en.html
https://www.sitra.fi/artikkelit/hyvinvoinnin-haasteet-kasvavat-mutta-mita-jaa-katveeseen/ ↩︎ - https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14623520601056240
https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14623528.2021.1885571
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011029084.html ↩︎ - https://globalchallenges.org/global-risks/
https://www.cser.ac.uk/
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0016328718302374
https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/5-2022/viimeinen-ihminen-eksistentiaalisten-uhkien-aikakaudella ↩︎